Kiiruhda hitaasti

Toisen Johanneksen kirjeen selityksessä Sana elämään Raamattu toteaa, että kirjeen lukee nopeasti, mutta sen sanoman on tarkoitus vaikuttaa läpi elämän. Samaa toteaa myös ”Jumala puhuu” -kirja, joka monesti on puhutellut minua monitouhuisuudesta ja siitä, että pitäisi oikeasti vain hiljentyä olemaan Jumalan kanssa olemiseen. Ei vain pyytämään, vaan vaikka vain hiljaa istumaan hänen läheisyydessään. Erään kurssin yhteydessä kaikkien osallistujien puolesta oli etukäteen rukoiltu ja siinä Jumala puhutteli minua Marttana, joka kaipasi Marian osaa huomaamatta, että Jeesuksen jalkojen juuressa oli juuri minulle varattu tyyny, jolle saatoin milloin tahansa istahtaa ammentamaan voimaa hänen läheisyydestään.

Jopa raamatunluvusta voi meille tulla suorittamista, jota Jumala haluaa välillä jarruttaa, jotta ehtisimme märehtiä ja sisäistää sen mitä hän oikeasti haluaa sanoa meille sanansa kautta. Kun sain tuon Sana Elämään kommentaariraamatun, aloitin innokkaana lukemaan ohjelman mukaisesti, jotta saisin Raamatun luettua vuodessa läpi. Jossain vaiheessa putosin kärryiltä ja olin jopa kolmesataa sivua tavoitteestani jäljessä. Kirjassahan on yli 2600 sivua tekstiä, jos haluat lukea kaikki kommentit ilmestyskirjaan mennessä, kokonaisuudessaan siinä on yli kolmetuhatta sivua. Mutta kas kummaa, kun otin aikaa ja jatkoin siitä, mihin olin päässyt, sana puhui aina suoraan sen hetkiseen tilanteeseeni.

Kuuntelin silittäessäni kasetilta jo 80-lopun saarnaa, jossa puhuttiin Jumalan suunnitelmasta ihmisen elämään. Mikä on Jumalan suunnitelma ja unelma. Alusta alkaen Jumalan unelmana on ollut joku, jonka kanssa hän voi viettää aikaa yhdessä. Illan viileydessä Jumala kulki paratiisissa ja kysyi, missä olet Aadam? Jumala rakastaa sellaista yhteyttä, missä hän voi kulkea yhdessä meidän kanssamme arjessa. Tämä yhteys on syntiinlankeemuksessa katkennut, mutta kuten Raamatussa todetaan, että kateuteen saakka hän halajaa sitä henkeä, mitä hän on meihin pannut.

Mooseksen kanssa Jumala sai yhteyden henkilöön, jonka kanssa voi puhua kasvoista kasvoihin, mutta sitten mainitaan pitkiä aikoja, joista sanotaan, että Herran sana oli harvinainen. Kuuntelemallani kasetilla puhuja kertoi ihmisistä, jotka olivat jossain vaiheessa kuulleet Jumalan kutsun, mutta eivät olleet totelleet ja siitä lähtien jopa vanhuuteen asti harmitelleet asiaa. He olivat kuulleet opetusta, että Jumalan suunnitelma A meni mönkään ja sen jälkeen on tarjolla vain toiseksi parasta tai ehkä vasta suunnitelma C.  Kuitenkin Raamatussa Jumala sanoo Daavidista, että hän oli Jumalan mukainen mies, vaikka mokasi pahasti useamman kerran. Aina hän pyysi anteeksi ja Jumala nappasi hänet siitä tilanteesta taas aivan läheiseen yhteyteen kanssaan. Minua puhuttelee sana ”Ihminen aivoittelee tiensä, mutta Jumala ohjaa hänen askeleensa.” Puhuja totesi tuossa puheessa, että ei pidä uskoa fatalismiin, että kohtalomme on ennalta määrätty ja kaikki on menetetty, jos epäonnistumme, vaan Jumala on aina siinä, missä käännymme hänen puoleensa vilpittömällä sydämellä. Raamattu on Jumalan rakkauskirje meille ja niin kuin Johannes sanoo ”Minulla olisi teille paljon kirjoittamista, mutta en tahdo tehdä sitä paperilla ja musteella. Toivon pääseväni teidän luoksenne ja saavani puhua kanssanne kasvokkain.” Hän oli saanut maistaa, millaista on olla se opetuslapsi, jota Jeesus rakastaa. Sen jälkeen ei tuntunut vaikealta kehottaa muita rakastamaan toisia. Rukous on läheistä yhteyttä Jumalan kanssa, mutta siihenkään ei aina tarvita sanoja. Jumala rakastaa kuulla meidän pyyntöjämme ja sitä että esitämme asiamme hänelle kiitoksen kanssa tiettäväksi. Vielä enemmän hän iloitsee asenteestamme: ”Minä luotan sinun armoosi, saan iloita sinun avustasi” (Psalmi 13 jae 6)