Materiaalia
Barbara Jakob: Meistä naisista kaikki alkaa – Miksi naistenryhmä?
Miten aloitan?
Ryhmänjohtajan muistilista
Kutsumalleja
OPINTO-OHJE NAISTEN KESKUSTELUPIIREILLE JA ÄITI-LAPSI -KERHOILLE
https://ulro.fi/Onnellinen-kotiaiti.pdf
2. Ongelmat ja suhtautumiseni niihin
3. Mikä on luonteeni?
4. 4 luonnetyyppiä/temperamenttia sisältyy edelliseen.
5. 1. Kor. 13 sisältyy edelliseen.
6. Luonnekonflikteista selviäminen
7. Miksi elämme? Elämän arvojärjestykset 1.
8. Minun arvojärjestykseni
Kelpo vaimo
9. Miten voin elää päämäärieni/arvojärjestykseni mukaisesti?
10. Millainen olen, mikä on paikkani?
11. Kuka todella tuntee minut?
Psalmi 139
12. Jeesus Kristus, järjetön, valehtelija – vai Jumalan poika
13. ”Minä olen” – sanoo Jeesus Kristus
14. Jeesus ja Nikodemus
15. Elämäni visaiset 75 %
16. Täyttymättömät odotukset
17. Positiivinen ajattelu – ajattelu ja puhe 1.
18. Puhe on seurausta ajattelustamme – ajattelu ja puhe 2.





MIETI OMAA ELÄMÄÄSI,
ONKO SINULLA JATKUVASTI PINNA KIREÄLLÄ?
- Pidätkö huolta itsestäsi, jaksamisestasi
- Oletko käsitellyt oman lapsuutesi
- Onko mahdollista purkaa stressiä ympäriltäsi
- puuttuuko sinulta turvaverkko
NYT MENI HERMOT…JA SEN KYLLÄ HUOMAA
Miten lapseni ja minä opimme itsehillintää
Tarvitsemme itsehillintää nyky-yhteiskunnassa. Tuntuu että vallalla on jo pitkään ollut ”Kaikki mulle heti” -ajatus. Lapsen on vaikea odottaa, että ruoka valmistuu, kun kaupassa näkee jäätelön ja mieliteko iskee päälle. Niin kuin itsekin huomaan, ettei nälkäisenä pidä mennä kauppaan. Silloin tulee tehtyä ostoksia enemmän mieliteon kuin todellisen tarpeen mukaan.
Jos emme ole lapsena oppineet odottamaan ja harjoittamaan itsehillintää, voi olla vaikea aikuisenakin pystyä pitkäjännitteiseen ja tavoitteelliseen toimintaan. On myös helpompi torjua vääriä asioita elämässään, jos ei ole tottunut saamaan kaikkea haluamaansa heti.
Vanhempi opettaa lapselle, miten asioita tehdään, kuten sen että takki pannaan naulaan. Kahden tuhannen toiston jälkeen lapsi alkaa itse käskyttää itseään, ei syöksy heti leikkiin tai noudata kaikkia omia mielitekoja tai päähänpistoja. Tätä itsensä hallitsemisen kykyä tarvitsemme läpi elämän.
RAJAT OVAT RAKKAUTTA
Kahden ikävuoden paikkeilla lapsi löytää oman tahtonsa ja se ei aina ole sama kuin vanhemman tahto. Jo tätä ennen on vanhempi alkanut laittaa lapselle rajoja, esim. ettei hellan nappuloita väännellä (toki itse valvotaan liesisuojilla yms.) Meillä ainakin lapsi koetteli, pitääkö sääntö paikkansa edelleen. Jos oli sanottu jossain kohtaa EI, lapsi saattoi mennä siihen viereen ja katsoa näkeekö äiti ja mitä äiti tällä kertaa sanoo. Jo pienestä lapsi oppii venyttämään sääntöjä, jos aikuinen ei itse pidä säännöistä kiinni.
Moni nuori, joka saa kotoaan kaiken ja saa mennä ja tulla miten haluaa, nekin 800 lasta, jotka on sijoitettu kodin ulkopuolelle ja karkailevat kadulle, eivät tunne itseään rakastetuksi, kun kukaan ei kysy perään. Tavara ei korvaa turvallisuutta, joka tulee siitä, että asetetaan rajoja ja sääntöjä.
NEUVOJA AIKUISELLE
- aseta lapselle oikean ja väärän, toivotun ja ei-toivotun käyttäytymisen rajat
- valvo, että lapsi noudattaa rajoja
- huolehdi, että rajojen rikkomisesta, huonosta käyttäytymisestä on seuraukset
- seiso perheen sääntöjen takana
- lapsen kiukku ja pettymys kuuluu asiaan
- hyväksy lapsi, vaikka et hyväksy tekoa
- älä ikinä halveeraa tai nimittele lasta
Lapsen itsehillintä ja luonteenlujuus kasvavat rajoihin asettumisen kamppailussa, onnistumisissa, epäonnistumisissa, kiukussa, pettymyksissä ja vanhempien huolenpidossa, toteaa Saara Kinnunen opetuksissaan. Kannattaa miettiä, mitä asettaa rajoiksi ja raivata kotinsa sellaiseksi, ettei lapselle tarvitse koko ajan kokea sanaa EI, silloin se menettää merkityksensä. Kannattaa valita taistelunsa ja käydä ne lapsen kanssa läpi silloin, kun vielä pääsee halvalla.
ODOTTAMINEN JA PETTYMYKSET VAHVISTAVAT LASTA
Useat tutkimukset kertovat, että itsehillintä on yhteydessä kotona saatuun luonteenlujuuden kasvatukseen eli lasta on opetettu odottamaan ja selviytymään pettymyksistä.
Lapsi ei voi saada aina heti mitä hän haluaa. Joskus pitää odottaa päiviä, viikkoja tai vuosia.
Rajojen asettaminen tuo mukanaan usein lapsen pettymyksen ja protestin.
Kaikesta epämiellyttävyydestään huolimatta odottaminen ja pettymykset vahvistavat lasta. Lapsi huomaa selvinneensä omien hankalien tunteitten kanssa.
Lapsi, joka saa aina periksi, elää harhassa, että hän ei voi elää ilman tahtonsa ja toiveittensa toteutumista.
Odottamaan oppinut ja pettymyksistä selvinnyt lapsi saa kokemuksen, että elämässä on monia vaihtoehtoja. Elämä jatkuu vastoinkäymisistä huolimatta.
MITÄ TEEN, KUN MINULTA MENEE PINNA
Aikuisinakin, emme aina osaa käyttäytyä hyvin, rikomme omia sääntöjämme ja sanomme rumasti.
Pyydä lapselta anteeksi ja käsittele asia uudelleen, kun pystyt hillitsemään itsesi. Jonkun lapsen usko hyvään ja sääntöjen tärkeyteen on palautunut, kun hän on kohdannut aikuisen, joka on valmis myöntämään virheensä, eikä käytä vain aikuisen ylivaltaa.
KUN PYYDÄT ANTEEKSI
- Kukaan ei siinä häviä, moni voittaa
- Lapsi saa mallin anteeksipyytämisestä
- Lapsi vapautuu elämään lapsen elämää, jossa välillä itsehillintä pettää, mutta sitten yritetään taas uudelleen
- Suhteesi lapseen lähenee